Tasapaino on tila, jota tavoitellaan nykyisin monin eri tavoin; joogalla, meditaatiolla, retriiteillä, pyhiinvaelluksilla, itsehoitokirjoja opiskelemalla, mindfullnessilla, gurun etsimisellä, henkisen valmentajan avulla, vain muutamia mainitakseni. Miksi epätasapainon kokemus on meissä niin voimakas?
Sisäisen epätasapainon kokemus on todella epämiellyttävä. Siksikin varmaan monet meistä ovat valmiit maksamaan tuntuviakin rahasummia tilanteen parantamiseksi. Mitäpä jos tasapainon kokemuksen voisikin saavuttaa aivan ilmaiseksi, lahjana universumilta?
Epätasapainon kokemus on epämiellyttävä, koska se viestii minulle, etten hallitse elämääni. Elämänhallinta sekoitetaan usein epätasapainon ajatukseen, vaikka ne eivät olekaan synonyymeja.
Tasapainon saavuttaminen hallinnan tunteen puuttumisesta huolimatta
Syvin, tärkein ja olennaisin oivallus on ymmärtää, että elämää ei voi hallita. Se on meitä vahvempi voima, kuin luonnonvoima. Jopa omassa elämässämme tapahtuu asioita täysin odottamatta ja meistä riippumattomista syistä. Olemme osa elämää, osa universumia, mutta todellakin vain osa ja jatkuvasti vuorovaikutuksessa elämän eri muotojen kanssa; läheisten ja rakkaiden, työtovereiden, jopa ventovieraiden, eläinten, kasvien, säätilojen, valon ja varjon.
Ikivanhat intialaisen viisauden kirjat sanovat, että elämässämme kohtaamme kolmenlaisia kärsimyksiä ja vaikeuksia; niiden lähteinä ovat toiset elävät olennot, luonnonvoimat ja/tai oma mieli. Tällä kertaa keskitymme oman mielemme aiheuttamiin pulmiin ja kärsimyksiin, koska mielen hallintaa on näistä kolmesta jollain tavoin mahdollista opiskella.
Mielen kouliminen ystäväksemme
Jopa moderni psykologia usein nojautuu siihen harhaluuloon, että mieleni on minä itse. Mieli kuitenkin on hyvin vaativa ja ailahteleva kumppani, ja kaikki vähänkin henkisempää suuntaa hakevat tietävät, ettei siihen ole yhtään luottamista. Mieli alati vaatii, arvostelee, arvioi, punnitsee mutta ei useinkaan pysty päätöksiin, Ja vaikka pystyisikin, huomenna – tai jopa tunnin päästä! – se on jo eri mieltä.
Se, kuka minä koen olevani, on oivallettavissa.
Minä itse en ole mieleni. Mieleni voi olla ystävä tai vihollinen. On parempi, että se on ystävä.
Ensimmäinen askelma itsen oivaltamiseen on opetella ystävällisen päättäväiseksi mielen suhteen. Mielen liikkeet eivät ole totuus vaan impulsseja henkilökohtaisista unelmista, peloista ja toiveista. Mieli laukkaa vinhasti tapahtumien edelle ja maalailee joskus aivan uskomattomia ennakkokäsityksiä, luuloja ja hämäriä tuomioita.
Opettele erottamaan nämä mielen kuvat (mielikuvat) todellisuudesta ja vapaudut suuresta osasta arkipäivän kärsimyksiä. Aamubussissa useimmat ovat uppoutuneena aamuäreyteensä vaikka mielemme sanookin heidän käyttäytyvän kummallisesti. Joidenkin mielet jopa sanovat, että muut katselevat heitä oudosti. Se ei tosiaankaan todennäköisesti ole totta vaan kutakuinkin toisin päin. Kukaan ei edes jaksa kiinnostua jostakusta bussiin kiipeävästä tyypistä.
Mieli on kuin pieni lapsi, johon tehoaa toleranssi; no, älähän nyt, kaikki on hyvin. Mieli on kuin niitty, jolla ajatusten perhoset lentelevät sinne tänne. Anna ajatusten tulla ja mennä, useimmat niistä häipyvät mielen niityn uumeniin.
Näitä ja monia muita työkaluja tarjoavat henkisellä tiellä taivaltavat kumppanisi. Etsi sellaisten ihmisten seuraa, opettele hiljentymään 15 – 20 minuutiksi päivittäin, siedä oman itsesi ja mielesi seuraa. Vain näin opit tuntemaan sisimpäsi. Jos tunnet, että henkinen opas tai valmentaja voisi olla tarpeen, hän ilmestyy elämääsi. Anna vain itsellesi se mahdollisuus.
Istu ja katsele, kuinka hetket avautuvat. Älä kiinnitä harhaileviin ajatuksiisi huomiota. Olet arvokas, ainutkertainen, vakaa. Lue lisää täältä www.enkeliviesti.fi