Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta noin vuosi sitten, pohdittuani pitkään haluanko jatkaa jäsenyyttäni vain tavan vuoksi. En enää kokenut kirkkoon kuulumista eettisesti oikeaksi ratkaisuksi itselleni, koska käytännössä harjoitan uskoa aivan toisissa muodoissa, sen vähän mitä harjoitan. Se, millaisia jumaluuden muotoja palvelen ja miten, on minulle hyvin henkilökohtaista, joten en sitä tässä enempää availe. Sen sijaan puhun lyhyesti pyhän kokemisesta.
Pääsiäisviikolla olin kuuntelemassa koululaisten kevätkonserttia kaupunkimme vanhassa, kauniissa kirkossa. Korkeat holvit, kaikuvat käytävät ja lasten äänet, jotka kohosivat jonnekin paljon kattoa ylemmäs ja avarammalle… ne saivat väreet käsivarsiin ja kyyneleet silmiin. Vaikka tunnustaudun lähinnä pakanaksi (jos jokin uskonnollinen suuntaus on valittava), Kristuksen tarina on kaunis, koskettava kertomus. Kirkkorakennus sekä tilana että kaiken sen riemun ja surun kautta mitä siellä on koettu ja lohtua haettu – varmasti myös saatu – on uskomattoman tunteisiinkäyvä paikka.
Pyhä. Siinä merkityksessä, että siinä kokemuksessa on jotain selittämättömän suurta ja voimallista, tuntematonta mutta selvästi aistittavaa.
Tänään huomasin myös, että puissa on jo aika isot lehdet. Jäin katsomaan huojuvia oksia kesken ohikulkuni, ja aistin sen saman tunteen. Äkkiä näin sieluni silmin itseni luonnontilaisessa vanhassa metsässä, jossa usein keväisin kuljen, ja kuulin kohinan ja lirinän, kun kevätsade valui puhkeavilta lehdiltä. Pyhyyden tunne vahvistui.
Minulle pyhä on luonnon uskomaton viisaus, selittämätön kauneus, universaali rakkaus, se yhteisyys jota voimme parhaimmillaan kokea ventovieraiden kanssa… kaikki se, mikä värisyttää ja saa riemuitsemaan, sielun kohoamaan jonnekin paljon, paljon kattoa korkeammalle. Ja vaikka se, miten mustista noidankissoista pienempi ja arempi käpertyy itsepintaisesti juuri nyt syliini niin, että läppäri tasapainottelee polvieni kärjillä. Pienen eläimen tahto ja tarve olla toisen pienen eläimen suojassa ja suojana. Elämänvoima kaikissa muodoissaan. Maan, ilman, tulen ja veden läsnäolo kaikessa elollisessa.
Mitä pyhä merkitsee Sinulle?
–Ylva (234)